Heinäkuun alussa saan käsiini irtisanomisilmoituksen, ja kun kirjaan asukkaan irtisanomistietoja järjestelmään, huomaan, että asukkaan vuokrasopimus on jatkunut yhtäjaksoisena vuodesta 1978. Uteliaisuuteni herää: onkohan käsissäni Nurmijärven Kotien vanhimman vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus? Jään miettimään, minkälaisia tarinoita mahtaakaan mahtua 42 vuoteen yhdessä kodissa. Päätän ottaa selvää, kuka on asukas irtisanomisilmoituksen takana. Tartun puhelimeen ja soitan Seija Ojaselle, 72, ja pyydän lupaa tulla tervehtimään häntä. Pirteän kuuloinen Ojanen toivottaa minut puhelimessa iloisesti tervetulleeksi, ja sovimme treffit seuraavalle päivälle.
Puuliiteristä kerrostaloasuntoon
Ennen vierailua Ojasen luona kurkistan arkistoihimme, ja löydän sieltä Ojasen vanhan asuntohakemuksen, ja sen mukana olevan kellastuneen, konekirjoitetun lappusen, joka on ollut aikanaan hakemuksen liitteenä. Lapussa lukee:
”Nykyinen asuntomme on hätätilaratkaisu. Sitä ei ole alun perin asunnoksi tarkoitettu, vaan puuliiteristä hieman kohennettu. Se on pimeä ja talvella kylmä. Kaikki mukavuudet puuttuvat, ei vettä, ei viemäriä, ei WC:tä.”
Kun saavun seuraavana päivänä Seurantie 6:een, Ojanen ja hänen tyttärensä Anne Erkkilä tervehtivät minua muuttolaatikoiden keskeltä ja pyytävät minut sisään. Seurantie 6 kerrostalo on rakennettu 60-luvun lopulla, ja Ojanen osaa kertoa minulle, että kyseessä on Klaukkalan vanhin kerrostalo. Kun Ojanen, puoliso Hannu Ojanen ja heidän kaksi lastaan muuttivat kerrostaloon vuonna 1978, asunnossa oli jo asunut kymmenkunta perhettä.
Ojanen vahvistaa löytämäni lappusen tiedot, ja kertoo, että puuliiteri sijaitsi Ojasen suvun tontilla, ja se oli nelihenkisen perheen koti ennen muuttoa Seurantielle. Liiteri oli 14 neliömetrin suuruinen ja se lämmitettiin tupaöljyllä. Nykyajan mukavuuksista ei ollut tietoakaan, ja Ojasen perhe olikin onnellinen saadessaan asunnon Seurantieltä, josta he olivat toivoneet asuntoa jo pitkään.
Ikkunapaikka Klaukkalan luontoon
Vuoden 1978 jälkeen Klaukkala on kokenut melkoisen muodonmuutoksen maalaispitäjästä vilkkaaksi kaupungiksi. Ojanen on ollut todistamassa muutosta keskeisellä paikalla Seurantien kodin ikkunoistaan. Seurantien kerrostalolle johti tuolloin hiekkatie, ja maisema oli perinteistä maalaismaisemaa. ”Kun muutimme sisään, keittiön ikkunasta näkyi viljapelto. Vilja heilui vain ikkunan takana tuulessa”, Ojanen muistelee.
Ojanen on aina nauttinut luonnosta, ja Klaukkalan luonto on tarjonnut paljon mahdollisuuksia luonnossa liikkumiselle. Viisivuotiaana Helsingistä Klaukkalaan muuttanut Ojanen pitää itseään melkein paljasjalkaisena Nurmijärveläisenä, ja hänen rakkautensa Nurmijärveen ja sen luontoon välittyy hänen kertoillessa tarinoita elämästään Klaukkalassa. Talvisin perheellä oli tapana laittaa sukset jalkaan ja lähteä hiihtämään suoraan kotipihalta. Parhaat marja- ja sieniapajat ovat edelleen Ojasella muistissa, vaikka osa muistojen marjametsistä on sittemmin raivattu asutuksen tieltä. ”Järvihaka oli kesäisin meidän paras mustikkapaikka. Pehkusuolla käynti taas oli isäinpäivän traditio, isäinpäivänä lähdimme aina Pehkusuolle ja keräsimme karpaloita suolta”, Ojanen kertoo.
Nykyään Seurantie 6 sijaitsee Klaukkalan vilkkaassa keskustassa, jossa ohi ajavat autot ja päristelevät mopopojat toisinaan häiritsevät Ojasen rauhaa. Ojasen puoliso kuoli joitakin vuosia sitten, minkä jälkeen Ojanen on tuntenut itsensä toisinaan yksinäiseksi. Ojanen tarvitsee nyt päivittäisissä askareissaan apua, ja muuttaa siksi lähemmäs lapsiaan. Hän odottaa myös pääsevänsä viettämään aikaa lastenlastensa kanssa, jotka ovat jo ristineet kadun, jolle Ojanen muuttaa Mummintieksi.
Ojasen edellisestä muutosta on vierähtänyt pian 42 vuotta. Hän katselee olohuoneeseen kertynyttä muuttolaatikkokasaa. Iso osa tavaroista on jo saatu tyttären avustuksella pakattua, mutta paljon on vielä tehtävää ennen kuun loppua, jolloin Ojasen vuokrasopimus päättyy. ”Kyllähän tästä kaaos tulee. Minulla ei ole kokemusta muutosta, kun kotoa muutin tähän”, Ojanen naurahtaa.
Kohti uusia seikkailuja
Ojanen jää lämmöllä muistelemaan Seurantie 6:ssa vietettyjä vuosia. Hän kertoo, että talossa oli heidän nuoruudessaan hyvä yhteishenki, ja talossa asuneet lapsiperheet viettivät paljon aikaa yhdessä. Pihassa oli grillikatos, jossa istuttiin iltaa. Tuohon aikaan naapurin ovikelloa saattoi vain soittaa ja piipahtaa kylään. Nyt kun pois muuttamisen aika on käsillä, on mukava muistella kodissa vietettyä aikaa. Ojaselle jää paljon hyviä muistoja Seurantie 6:n kodista.
”Vuodet kohtelivat meitä hyvin. Äkkiä ne vuodet menevätkin”, Ojanen huokaa.
Yli puolet elämästään Seurantie 6:ssa asunut Ojanen ei pelkää tulevaa elämänmuutosta, vaan on rauhallisin mielin, ja odottaa, mitä uusia asioita tulevaisuus uudella paikkakunnalla tuo tullessaan. Minun on pakko vielä kysyä: Miltä Ojasesta tuntuu lähteä Seurantieltä yli neljän vuosikymmenen jälkeen ja muuttaa pois Nurmijärveltä?
”En minä tiedä vielä”, Seija pohtii ja jatkaa: ”Haikealta. Lähteminen on outoa, mutta ei se haittaa”, Seija toteaa hymy huulillaan.
Hyvää jatkoa Seija ja kiitos kun olit asukkaamme nämä kuluneet 42 vuotta!