Selasin Facebookia opiskelujeni välissä ja yhdeksän minuuttia aiemmin oli julkaistu avoinna oleva palveluneuvojan paikka Nurmijärven Kodeilla. Käteni alkoivat saman tien tärisemään, sillä olihan asuntojen vuokraaminen aina kiehtonut minua. Juuri vuoden vaihteessa olin vuokrannut elämäni ensimmäistä kertaa asunnon, tosin tällä kertaa vuokraajan osassa. Pistin hippulani vinkumaan ja aivonystyräni hyrräämään hakemukseni parissa. Taisin olla jopa hieman liian täpinöissäni, sillä olin aloittanut hakemukseni lausahduksella ”Hei Matjut”. Toimitusjohtaja Marjutin kirjaimet siinä tohinassa menivät aivan sekaisin, enkä edes huomannut moista, kuin vasta haastattelussa.
Laitoin hakemukseeni vielä kuvia asunnostani, jotka Ilta-Sanomat oli halunnut verkkojulkaisuunsa. Niillä pystyin näyttämään asunnon kuvaukseen liittyvää silmääni. Ja melkein yhtä nopealla tahdilla sainkin vastauksen hakemukseeni – sain hyppiä, nimittäin onnesta. Olin päässyt haastatteluun. Olihan siitä kerrottava heti isille.
Haastattelupäivänä taisin lorauttaa partavettä hieman liikaakin – hyvä, etten itse tukehtunut omaan tuoksuuni. Mutta vitsit mua jänskätti! Jännitys ei suinkaan jäänyt siihen, koska pääsin vielä haastattelun jatkovaiheeseen. Sain kunnian tutustua Marjutin lisäksi jo asiakaspalveluvastaavaan Emmiin, palveluneuvojamme Pirjoon ja Marjaan, joka hoitaa palvelu- ja viestintäasiantuntijan tehtäviä.
Tällä kertaa olikin laitettava turinat sikseen ja ruvettava työntouhuun. Nimittäin sain tehtäväkseni kuvitteellisen vuokrasopimuksen irtisanomisen, jonne oli laitettu hauskoja kompia väleihin. Työssänikin tulee nimittäin olla tarkkana kuin porkkana. Ja niinhän siinä lopulta kävi – sain paikan! Odotin kuin kuuta nousevaa, että matkani kohti Nurmijärveä alkaisi Rovaniemen opiskelujeni siimeksestä.
Ensimmäinen työpäiväni alkoi aamupalalla töissä – ajatelkaa, aamupalalla töissä, mitä luksusta! Erityisesti mieleeni jäi, kuinka lämpimästi minut otettiin vastaan. Vaikka kättelyitä koronan vuoksi emme voineet tehdä, saimme hauskoja hetkiä jo alussa etäkättelyiden merkeissä. Istuimme Marjan kanssa asumisneuvojamme Heidin toimistokopissa ja vastailimme ensimmäisiin puheluihini. Myöhemmin opettelimme Pirjon kanssa sopimusten tekoa palaverihuoneessamme, parasta! Työyhteisö on tosi mukava, Pirjokin osaa aina heittää vitsin kuin vitsin tilanteeseen kuin tilanteeseen, samoin kuin tekninen isännöitsijämme Sakari.
Tätä kirjoittaessani istun kotitoimistossani työkoneeni äärellä vieressäni pieni, tai ehkä vähän suurempikin kahvikupponen vieressäni. On tainnut tuo kahvihampaani jo kasvaa liian suureksi. Nurmijärven Kodeilla on aukeamassa Tilkantielle pian uusi asuinkohde, ja siinä riittää puuhaa ja jännitystä – uudet asukkaat eivät meinaa pysyä pöksyissään onnestaan, sillä pian edessä siintää muutto uuteen kotiin. Voi, kuinka heidän ilonsa tarttuu minuunkin!
Toinen iloitsee alakerran asuntonsa pienestä pihasta ja toinen, pian syntyvän lapsensa ensikodista. Tai, kuinka oma lapsi muuttaa samaan taloyhtiöön. Äitiä pääsee halailemaan heti, kun siltä tuntuu. Vai meneekö se niin, että äiti pääseekin halailemaan lastaan aamuin ja illoin? Molemmat hyviä vaihtoehtoja.
Olen itse eniten onnessani siitä, että saan olla mukana tekemässä meidän asukkaiden asumisesta helpompaa.
Terveisin
Nurmijärven kotien uusin tulokas
Roni, Palveluneuvoja